FIN MVA SUOJARANNAN RISKIN

R I S K I N

Ikiroudasta pohjolan maan,
nyrkki rautainen kohoaa.
On peto valmis taistelemaan
ja saaliinsa raatelemaan.
Pedon rinnassa lyö sydän Ikiroutainen.
Jyske takorautainen.
(Sendenced)

Kuva: Koirauutiset ( Kopiointi kielletty)

" Historiassa on enemmän esimerkkejä koirien kuin ystävien uskollisuudesta "
( Alexander Pope)

Olen Suojarannan Riskin. Omistajani on Irma Hanhela. Kertoilen tällä sivulla jatkossa omaa elämänkertaa ja vähän sisarusteni ja muidenkin pihan koirien sattumuksia. Synnyin 9.helmikuuta 2001 Metsäkorven kennelissä Taivalkoskella. Muutin sisarusteni Volgan, Sannin ja Iivanan sekä emon Metsäkorven Vekun kanssa pienenä pentuna Suojarannan kenneliin Posiolle, josta tuli sitten meidän kotikennel. Myöhemmin Sanni palasi Vekku emon kanssa takaisin Metsäkorven kenneliin. Iivana muutti kauas keskisempään suomeen, Mäntylä nimiseen paikkaan. Alunperinkin oli ollut selvää että Volga jää kotiin. Minun kohtani oli auki. Viikot vierivät ja pikku hiljaa tuli selväksi, ettei Irma antaisi minuakaan pois vaan saisin jäädä Volgan kanssa Suojarantaan. Olin kuulemma hyvin energinen pakkaus ja haukuin kaiken pikkulinnusta Hornettiin, joita aina silloin tällöin surahteli häkkimme yli ja minä yritin niitä pyydystää perään hyökkäilemällä. Olin erittäin suosittu ja ihasteltu jo pentuna. Naisväki ja tyttöset ihastuivat varmaankin valloittavaan charmiini ja kilttiin luonteeseeni. Komeaksikin kehuivat. Ja miespuoliset katselivat minua metsäkoiran näkövinkkelistä ja olivat kaiketi tyytyväisiä näkemäänsä.

Pentusyksynä kuljimme Volgan kanssa yhdessä metsässä. Ensimmäinen varma hirvikosketuksemmekin oli siten yhteinen. Ylivuotias nulikka joka ei oikein antanut haukkua kuin muutamia kymmeniä minuutteja löytöpaikalla, mutta seurasin kuitenkin viitisen tuntia ja jouduin menemään melkoisen leveän joen yli seuratessani sitä, välillä saaden seisontahaukkujakin. Volga jäi pois noin tunnin työskentelyn jälkeen, kun sen jalka oli vielä kipeä aiemman reissumme jälkeen, jossa emännälle jäi epäselväksi minkä perässä olimme.
Kuuluihan siitä Iivana veljestäkin jotain. Oli sillä ollut pentuna jo useita loppuun kymmenen tunnin haukkuja ja useiden kymmenien kilometrien seuraamisia. Sannille taas oli ammuttu jo useampi hirvi. Parikin vasaa samana päivänä. Ensimmäinen hirvihaukku oli silläkin kestänyt useita tunteja ja edennyt lopulta tutkan kuulumattomiin.

Näyttelyssä kävimme Volgan kanssa heti kun pääsimme Junioriluokkaan. Kemistä marraskuussa oli tuomisina minulle SA ja PU3. Volga sai sertin ja oli Vsp. Seuraava koitos oli sitten Kuusamon päänäyttely helmikuussa 2002, josta sain Sertin ja olin PU2 Kva& Mva Suojarannan Jirin jälkeen. Olin myös Suojarannan kennelin kasvattajaryhmässä, josta tuli Rop kasvattajaryhmä sekä isäni Kva&Mva Mannakorpi Rekon jälkeläisryhmässä joka oli näyttelyn paras jälkeläisryhmä. Sisarpuoleni Metsäkorven Lumina oli KÄY luokan ykkönen ja paras narttu 3.Sanni sisko sai ykkösen. Myös velipuoleni Suojarannan Veku sai niinikään ykkösen.
Olipahan muuten valtava lumimyräkkä silloin monta päivää. Ajellessamme näyttely aamuna kohden Kuusamoa suurimmat lumikinokset olivat järvien kohdalla yli metrin, kahden korkuisia, vaikka aura-autokin oli jo mennyt. Kinosten välistä piti koettaa vaan puikkelehtia. Illalla kotiin tultuamme häkit olivat täysin tuisku lumen vallassa ja joistakin häkkiistä mihin oikein oli lunta tuiskuttanut olisi päässyt aivan keposesti hyppäämään kahden metrin korkuisen aidan yli melkeinpä pelkästään yli astumalla. Myräkkää kesti vielä useampia päiviä.

Kesällä heinäkuussa tällä kertaa hirvittävän paahtavassa helteessä kävin jälleen Kuusamossa näyttelyssä hyvällä menestyksellä ROP ja RYP4 oli tuomisina ja Taivalkosken Jahti- Haukuissa olin sitten elokuun alussa Jirin jälkeen PU2 ja Volga sai sertin ja oli VSP.

"reissukortteeri"

Toinen metsästys syksy lähti käyntiin edelleen todella lämpimissä ilmoissa. Oli harvinaisen hellettä ja tosi kuivaa. Laikajärjestön haastekisaan olin haastanut Suojarannan Rambon. Metsästyskauden alettua haukuin läpi yön hirviä ja vasta aamuyöllä pimeässä minut haettiin pois, vaikka silloinkin olin hieman eri mieltä kotiin lähdöstä ja yritin vielä karata hirville vaikka olin jo hihnassa, mutta emännän piti ehtiä sille aamulle vielä töihin seitsemäksi, joten ei auttanut kuin lähteä kotiin. Brinda oli lähtenyt edellisenä aamuna karhun perään ja oli sillä tiellään. Illalla oli kuulunut vielä haukku, mutta sinne mistä haukku heikosti kuului piti kiertää pimeässä pitkälti toisen, melkoisen huonossa kunnossa olevan tien kautta ja sillä välin tuuli ehti yltyä navakaksi, eikä haukkua enää kuulunut. Vasta kolmantena vuorokautena " Rita" saatiin kotiin. Todella väsyneenä. Myös Taralla oli niinä päivinä sama karhu kuin "Ritallakin" oli ollut, mutta vielä sinä syksynä ei ollut karhunkaadon aika.

Ensimmäinen hirvikokeeni elokuun lopun helteissä meni mönkään, kun ei löytynyt hirviä.

Hirvenmetsästys alkoi ja 3. päivä lokakuuta 2002 Jouko ampui useamman tunnin haukkuuni tosi komean 15 piikkisen sarvipään. Hirvi oli niin iso että piti paloitella metsään, kun ei saaneet muutoin pois. Volgalle isäntä ampui vasan myös heti aloituksessa. Viimeistä aikuista metsästettäessä kävi niin että haukussani oli aina vaan emä ja vasa. Samoin toisilla pihamme koirilla jotka pääsivät vuorollaan metsään. Lunta tuli paljon jo marraskuulla ja oli tosi kovia pakkasia. Viimein tekivät päätöksen että viimeinen aikuinen ammutaan kahtena vasana. Eli lopultakin isäntä ampui ja jätti sen tyhjän haukuttamisen.
Yhtäkään hirveä ei ole taidettu oman pihan koirille ampua kauempaa kuin kymmenestä metristä taikka alle. Isäntä varmasti aina tulee aivan hirven iholle. Useimmiten isäntä on toisella puolen puuta ja hirvet toisella puolen. Niin oli pakko toimia nytkin kun sakea vesakko oli aivan lumen ja pakkaskuuran peitossa ja näkyvyys lähes nolla. Kauempaa olisikin jäänyt ampumatta.

" Sarven keittoa"

Menin sitten taas kokeeseen ja kaikki meni hyvin kunnes ajokoira tuli samaan haukkuun riitaa haastamaan. Tulos jäi sen vuoksi AVO kakkoseksi. Marraskuun lopulla pistettiin viimeinen vasa nurin kahdelleen isännän kanssa, kun isäntä porukan johtajana oli jo antanut muille vapautuksen pyyntiin osallistumisesta pakkasten ja tosi vaikeiden olosuhteiden takia. Ei ole mitään järkeä silloin miesten palella passissa, kun koiralla pyydetään.

Taustalla sakea luminen maasto mihin vasa ammuttu.

Monenmoista saalista

Yritimme päästä Oulun seudulle kokeeseen, mutta kaikki kokeet olivat siellä jo täynnä, joten ilmoittivat minut Ranuan kokeeseen, vaikka lunta oli monin paikoin jo puoli metriä ja ylikin siellä mihin oli kunnolla tuiskuttanut. Koemaastoon päästiin vaan vähän matkaa autolla, kun tie oli auraamatta eli tuomariryhmäkään ei olisi päässyt etenemään autolla eikä liioin kävellen. Pakkasta yli kaksikymmentä astetta ja vinkka puhalteli. Lumi oli vielä sellaista pulveria, joka paakkuuntui varpaiden väli karvoihin ja kun lumi paakkuja revittiin niin verihän tassuista lopulta alkoi vuotaan ja isäntä keskeytti kokeen ja jälleen jouduttiin olosuhteiden takia AVO 2:lle. Sen myötä myös haastekisa hävittiin Rambolle, joka oli haukkunut yli seitsemänkymmentä pistettä ja toisesta kokeesta voittajaluokan kolmostuloksen. Ja arvaa harmittiko. Emäntä joutui nöyränä luovuttamaan " haastekisan vetona" olleen Bacardi pullon Rambon isännälle. Onhan se kuitenkin niin ettei se voitto mitään, vaan ne hyvät palkinnot. Vuosi 2002 päättyi.

VUOSI 2003

Jalostuspäivä näyttelyssä kävimme tammikuussa 2003 Kuopiossa ja saatiin kokoon siellä ROP:in lisäksi tosi komea kasvattajaryhmäkin.Vuoden-03 päänäyttely oli sitten Töysän Tuurissa jonne mentiin tietenkin. Inka oli minulla kaverina, mutta Inka ei oikein tykännyt noin pitkästä matkustamisesta, eikä sitten esiintynyt oikein edukseen kehässä ja sai vain H tuloksen esiintymisen takia. Nykyään Inka onkin tosi upea koiraneitonen. Minä sain Töysän erikoisnäyttelystä kolmannen sertini ja samalla minusta tuli MVA pari viikkoa aiemmin olleen kaksivuotis syntymäpäiväni kunniaksi. Olin myös ROP koira. Saatiin myös kokoon kasvattajaryhmä, josta tuli ROP- kasvattajaryhmä. Voittoni oli viides päänäyttelyn ROP-koira valinta Suojarannan kennelille. Edellisenä vuonna olivat myös täyttyneet järjestön kasvattajapalkintoon vaadittavat pisteet. Tällä hetkellä toiseenkin palkintoon vaadittavat pisteet ovat koossa, kun Iivana veli ja haastekaveri Rambo saivat nopeasti keväällä valionarvonsa kuntoon.
Töysän päänäyttelyn arvostelu: " Riistanvärinen, oikeat mittasuhteet, vankkarakenteinen uros jolla hyvä oikeamuotoinen pää, hyväasentoiset korvat, hyvä runko ja raajarakenne, komea hyväasentoinen häntä, miellyttävä luonne ja esiintyminen, liikkuu hyvin"

Kuntoilu aloitettiin keväällä ilmojen lauhduttua pääsiäiseltä. Lähes joka ilta heinäkuun helteisiin saakka käytiin 10-15 kilometrin reissu. Ensin potkukelkalla ja sitten polkupyörällä. Ainakin isännän kunto nousi kun se ensin aina käytti paria, kolmea muuta koiraa n. viiden kilometrin lenkin kutakin ja sitten minun kanssa pidemmän lenkin. Vaan siinähän se iltayö kului hupaisasti pitkälle yöhönkin joskus, eikä tarvinnut isännän lähteä erikseen kuntoilemaan, kuten jotkut tuolla juoksentelee ihan ilman mitään kummempaa syytä. Sitä kait ihmisotukset sanoo lenkkeilyksi. Tuli isännälle välillä vähän pakollista taukoa kun ajaa humauttivat Zsaikan kanssa pyörällä nurin ja olkapäähän siinä meni röntgen kuntoon, mutta ei vakavampaa kuitenkaan ja pian taas jatkettiin harjoituksia.

Näyttely keväämme jatkui sitten Kemijärven näyttelyllä, jossa minusta tuli ROP ja sijoituin ryhmäkehässäkin kolmanneksi, vaikka mukana oli koko viitosryhmä ja ryhmäkehään tuli eri tuomari arvostelemaan kuin rotukehässä. Ryhmäkehä pidettiin vielä sisällä mikä ei ole tällaisen raavaan ulkoilmaan tottuneen arktisen metsäkoiran parasta näyttely osa-aluetta. Pudasjärvellä olin niinikään kesän kynnyksellä ROP, jonka jälkeen karvat räjähtivät ja ne eivät ehtineet sitten kunnolla kasvaa elokuun alun Kalajoen Jahtihaukkuihin mennessä, jossa Jiri oli jälleen aivan uskomattoman upeassa kunnossa ja korjasi voiton sijoittuen vieläpä ryhmässäkin neljänneksi. Nata oli kaverina Pudasjärven näyttelyssä ja se sai ykkösen. Jirin emä Pamela puolestaan lähti mukaan Jahtihaukkuihin ja saikin sieltä sertin ja oli VSP Jirin ollessa ROP.

Metsästyskausi alkoi jälleen ja kolmas syksyni eli olen nyt runsaan kahden ja puolen vuoden ikäinen. Tämä syksy oli tarkoitus panostaa etupäässä karhunpyyntiin. Isäntä oli päättänyt niin. Karhu olikin pyyntialueessamme ja se tappoi syyskuun alkupuolella aikuisen hirven keskelle metsäautotietä marjamiesten ihmetellessä autosta vieressä. Karhu raahasi hirven metsän suojaan ja sitä se sitten söi muutaman päivän ajan. Siitä alkoikin paikalle varsinainen kansainvaellus koirineen naapurikuntia myöten. Eräpoliisi laittoi lisäksi ehdon ettei karhua saa ampua kolmea kilometriä lähempää tapettua hirveä ja päivysti itse paikalla. No, haukkumista ei tietenkään voinut kieltää, mutta silloin vielä karhu piti päänsä.

Syyskuun alussa kävin kokeessa, mutta vatsatauti oli vienyt terän. Hirvenpyyntikin loppui heti alkuunsa jo syyskuun puolella, kun isäntä ampui viimeiset kolme hirveä Zsaikalle samana iltapäivänä. Minulle ei tullut siten yhtään hirvenkaatoa koko syksynä. Kokeita ajatellen se tietysti oli huono homma, vaikka edelliseltä syksystä olikin kolme kaatoa, niin ei kaadot olisi tehneet nytkään pahaa. Meidän luvat kun ovat niin minimaalliset. Lintuja ja karhua sitten pyydettiin, kun hirviluvat loppui ja karhu taikka karhut olikin haukussa meidän pihan koirilla useampia kertoja eri puolilla selkosta. Välillä haukuttiin hirviä ja kun ei ollut enää lupia niin metsästivätpä kameralla.

Lokakuun 22 päivänä isäntä ampui sitten karhun Tiitulle. Karhu oli livistänyt minulta vielä edellisenä päivänä naapurikunnan puolelle jonne ei ollut lupaa.

Marraskuun 2.päivä menin taas kokeeseen. Kaikki meni hyvin kunnes n. puoli tuntia ennen erän päättymistä toinen koira tuli haukulle ja isäntä keskeytti kokeen. Siinä meni tärkeitä pisteitä, koska erä jäi kesken ja viimeiset karkot antamatta, mutta kyllä lopputulos 90 pistettä oli ihan kelvollinen tulos. AT:n ottoon joutuivat tulemaan aavan suon yli. Pienen näreen takana marssi monta miestä haukulle. Onnistuihan se kun isäntä on sen niin monta kertaa tehnyt. Hassuinta oli että haukulle tullut koira oli oman kennelin koira eli Suojarannan Manu. Olivat naapuri porukan miehet pyytämässä vanhuksella viimeistä vasaansa. Ampuivatkin sitten vielä saman vasan Manun haukkuun mitä minä olin pehmittänyt liki viisi tuntia. Ei taida nekään Manun hirvikaadot puoleen sataan jäädä. On sen verran kova koira ollut.

KOE: E/0,9 F/185 H/216 I/216 J/- K/183 L/261 M/2,5 N/3 O/2,5 P/1,1 Q/3 R/1 S/86 T/3 U/1

Hakunopeus 9, Hakulaajuus 9, Löytötehokkuus 10, Löytömatka 10, Löytöhaukku 10, Haukkutyöskentelyn laatu 7, Pakenevan hirven seuraaminen 7, Pakenevan hirven pysäyttäminen 9, Haukkuaika 10, Haukun kuuluvuus 10, Haukun tiheys/ peittävyys 10, Yhteistyöhalukkuus 7, Tottelevaisuus 9. Yht. 90 pistettä.
Toinen koira tuli haukulle. Riskin jouduttiinn kytkemään ja erä jäi kesken.

Parin viikon kuluttua siitä oli Posion mestaruuskilpailut. 100 minuutin löytöhaukun jälkeen paikalla kävi auto, joka pilasi kokeen jatkon. Pisteitä vain vähän päälle 40. Jatko koepuolella jätettiin ensi syksyyn, kun isännällä piti korvata omia tuomarointeja toisille ja ajokoiramme Vantti halusi sekin käydä metsällä pupuja ajelemassa lumien tultua. Zsaikakin kävi vielä hirvikokeessa, mutta joutui tyhjään maastoon.

" Syksy pulkassa"

Metsästyshommat on nyt tätä kirjoittaessa tältä vuodelta ohi. Joulu meni ja vuosi päättyi. Uuden vuoden 2004 aloitamme jalostuspäivänäyttelyllä Kuopiosta. Katsotaan kuka lähtee kaveriksi. Ehkä sisarpuoli Lumina.

VUOSI 2004

Saimme vahvistusta kenneliin karhuhaukku puolelle. Isäntä vaihtoi Seikkarinteen Nikitan Suojarannan Uraliin. Uralilla on ollut useita karhuhaukkuja entisen omistajan omistuksessa tuossa läänin rajan takana. Puolentoista vuoden iässäkin haukkui toista tuntia karhua, mutta ei lupia käytettävänä, joten pois oli isäntä joutunut koiran ottamaan haukulta. Olisi varmaan haukkunut kauemminkin. Samana syksynä oli toinenkin karhu haukku. Pitkiä hirvihaukkujakin Uralilla on ollut. Sisarella hirveltä AVO1. Nikita pääsi hyvää paikkaan hirven pyyntiin perheen ainoaksi koiraksi. Varmaan tavataankin tuolla " Kouvan" selkosilla syksyisin. Kuka tietää.

Jalostuspäivänäyttelyssä Siilinjärvellä tammikuun puoli välissä osat vaihtui Jirin kanssa eli olin nyt PU1 ja ROP. Lisäksi ryhmäkehässä sijoituin neljänneksi. Harmittavaa oli, että karhukoira juoksi perässäni esittelyssä ja minä kun en oikein ole pitänyt karhukoirista sen jälkeen, kun yksi sellainen tuli päälleni elämäni toisena syksynä hirvi metsällä ollessa. Sen jälkeen olen suhtautunut hieman varauksellisesti sen rodun edustajiin. Esiintymiseni meni siis kutakuinkin pieleen, mutta kyllä emäntä ihan tyytyväinen oli sijoittumiseeni. Etenkin kun Mosse sai urosten sertin ja Einari varasertin. Onhan niillä sama isä kuin meikäläisellä ja emänä Lumina jolla on sama emä kuin minulla. Saatiin myös kasvattajaluokka kokoon. mistä tulikin koko näyttelyn paras kasvattajaryhmä. Harmillista kun Vinski ei sopinut ryhmään, vaikka sekin sai laatuarvostelun erinomainen. Kasvattajaryhmäänhän voi päästä vain neljä koiraa. " Lumikkikin " sai sitten arvosanan erittäin hyvä. Luminalle kyllä reissu oli pitkä, joten huumori ei ollut parhaimmillaan.

Arvosteluni Siilinjärvellä: " Koko 63, Riistanvärinen, keskikokoa kookkaampi. Hyvä pää. Oikeat mittasuhteet. Voimakas raajaluusto. Erinomaiset käpälät. Erinomainen karvapeite. Hyvä häntä. Hyvät liikkeet. Miellyttävä luonne".

Lumina keskellä

Kuva: Koirauutisset

Luna

"Aurinko jo lämmittää"

Tornion näyttelyssä helmikuun puoli välissä oli vaihtunut tuomari. Ensimmäistä kertaa ruotsalaistuomari arvosteli minua. Eihän siitä mitään ymmärtänyt, mutta ilmeisesti piti minusta, koska valitsi rotunsa parhaaksi, vaikka " keskustelupalstan " anonyymit olivat jo hehkutelleet yhtä jos toistakin. Näyttelyn aikataulu ilmoituksessa luki jotain mittauksista. Mäyräkoirille kylläkin. Anonyymit oli lukeneet väärin.

Torniossa

        Pessalompolossa


                        Virolahdella

Helmikuun lopulla lähdimme Virolahdelle Laikojen erikoisnäyttelyyn. Matkaa oli rapiat 750km. yhteen suuntaan. Kyllä siinä paikat puutui ambulanssin perällä. Yöllä vielä ennen lähtöä puoli kolmen aikaan lämminvesivaraaja " poksahti". Vesi oli vallata koko talon. Pojille oli siten tiedossa vähän remontti hommia yöksi ja koko viikonlopuksi. Onhan se kuitenkin käytävä vuoden tärkeimmässä tapahtumassa pikku ongelmista huolimatta ja kun vielä oli rodun voitto puolustettavana edelliseltä vuodelta niin lähdettävähän se oli. Hyvin meni näyttely kaikilta kennelin koirilta. Minulle tuli voitto ja Volga sisaren Vinski poika sai varasertin ja oli paras uros 3. Jiri PU4 ja kaikkein iloisimpia oltiin Anatolin puolesta. Arvostettiinhan se rodun päänäyttelyssä erittäin hyväksi käyttöluokan ainoana edustajana. Anatolihan tuli KVA:ksi edellisen vuoden lopussa. Harvinaisella tavalla vielä, kun sen kaikki VOI 1 tulokset ovat kovista KV-kokeista.
Anatolin EH myötä saatiin kasvattajaluokkakin kokoon. Särkymän varaa ei kyllä ollutkaan yhtään kun Suojarantalaisia paikalla oli vain se neljä koiraa mikä vaaditaan kasvattajaryhmään. Kaikkien oli saatava vähintään EH.

Isännälle luovuttivat toisena vuotena peräkkäin järjestön kasvattajapalkinto lautasen vuosikokouksessa. Emmepä Irman kanssa kerro kenellekään mihin sitä tarvitsimme jo heti illalla. Kätevä kuitenkin. Näyttelypaikka ja " kortteerikin" olivat ihan " mukiin menevät". Hevoset lisäsivät mielenkiintoa. Kotimatka sujui rattoisasti, kun oli todella hyvä keli ajella ja ei enää oikein haluttanut ulkonakaan käydä välillä. Kahvihammasta vain tuntui aina välillä isännällä pakottavan. Tosin totuus taisi vaan olla, että isännän nikotiini taso laski välillä huolestuttavan alas. Minua nukutti. Edellisen vuoden Töysän Erikoisnäyttelyn kateellisten aiheuttamat jälkimainingitkin jäivät tällä kertaa pois.

Virolahden päänäyttelyn arvostelu " Koko 64.Tehokkaat liikkeet omaava uros, jolla mallikas oikealinjainen pää, hyvät korvat, kauttaaltaan tiivis ja jäntevä. Voimakkuusasteeltaan ja mittasuhteiltaan oikea. Erinomaiset raajat. Hyvä riistanharmaa turkki, komea häntä."

Virolahdella ( T. Peltoniemi )

Virolahdella (M. Tuunanen)

Maaliskuun 20 päivä. Talvi alkaa olla paremmalla puolella. Hanget antaa kuitenkin odottaa itseään. Riekot "räkättävät" tuossa häkkien takana. Jokunen jänis ja kettu juostessaan pitävät aistit kunnossa. Teeriäkin istuskeli tässä melkoinen lauma häkin taus koivuissa ja nekös saivatkin kuulla kunniansa koko laumalta. Jotkut sanoo, että laikalla on liian kova ääni linnunhaukuntaan. Eivät olleet moksiskaan vaikka toistakymmentä laikaa puhalsi " Suojarannan sotahuudon" Tuo " Suojarannan sotahuuto" on edesmenneen Matti Vaaran nimitys Suojarantalaisten haukun aloitukseen riistan löytyessä. Ominaisinta se lienee juuri sille sukuhaaralle mitä Matinkin Pennu koira edusti.

Talo remontista tulikin suurempi kuin mitä alunperin ennakoivat, joten isännän vapaa-aika on mennyt vesivahinkoja korjatessa. Vaikka kevät on jo pitkällä, niin karvat on kuitenkin pysynyt kohtuullisen hyvässä kunnossa, joten emäntä ilmoitti minut vielä ainakin yhteen näyttelyyn tälle keväälle. Nata lähtee tällä kertaa kaveriksi. Vaan siitäpä sitten tuonnempana.

Pessalompolossa 3.4 käytiin näyttelyssä. Itälaikoja oli paikalla alun toistakymmentä minä ja Nata mukaan lukien. Aamulla ensimmäisenä kehään ja kun tulin valituksi ROP- koiraksi niin päivä oli pitkä odotella RYP- kehää, vaikka emäntä kyllä tiiviisti seuraa myös muiden kehien ja rotujen tapahtumia ja " treenaa" koirasilmää. Isäntä enemmän rupattelee muiden näyttelyvieraiden kanssa. No, odotteleminen ei ollut turhaa sillä sijoituin ryhmäkehässä neljänneksi, vaikka mukana oli jälleen koko 5 ryhmä. Monenmoista vipeltäjäähän siihen ryhmäkehään juoksi. Monen näköistä ja monen kokoista. Nata sai muuten nartuista parhaana arvostelun Erittäin Hyvä. Urosten sertiä ei jaettu lainkaan.

18.4 Aloitettiin pyöräilykausi

Velipoika Iivana

Rovaniemellä 24.4 näyttelyssä Volgan kanssa. Tuomisina minulla ROP ja ryhmäkehässä sijoitus parani pykälällä Pessalompolosta eli olin nyt ryhmäkehän kolmas. Volga sai Erittäin hyvän eli viimeinen serti jäi vielä odottamaan. Volga oli kuitenkin narttujen paras.

Emäntä erosi tänään 26.4 Suomen laikajärjestön jäsenyydestä. Vaan eipä se meidän hommia haittaa. Kisoissa käydään kuin ennenkin. Jolleivät sitten kehitä mitään uusia sääntöjä, että pitää olla jonkin tietyn värinen, kokoinen ja opetella visertämään kuin lintu että " Titityy, Titityy" Eihän sitä koskaan kyllä tiedä, kun seuraa noita räkättirastaita tuossa kompostikasalla. Linnuista puheen ollen kyllä tämä lauma heti tietää, kun oikeita lintuja ilmestyy näkökenttään. Hanhien ylilennolle pidettiin kova konsertti. Ja sorsan narskutus ojan suussa pistää tarkkaan kuuntelemaan pää kallellaan useammankin. Paskalinnuista ei paljon välitetä.

Näyttelyssä käydään ainakin kerran tälle keväälle. Pitäähän sitä harjoitella jos joskus vaikka lähtee tuonne pääkaupungin hulinaan messukeskuksiin ja muihin.

Taiga ja Ivan 5 viikon vanhoina

Henna tutkimassa karhunkalloa

Muurolassa 15.5 näyttelyssä jälleen Volgan kanssa. Itäsiperianlaikoja oli ilmoitettuna 17 kappaletta. Aamulla aikaisin kun lähdimme ajelemaan Rovaniemeä kohti oli tienvarret täynnään lintuja. Ainakin viisitoista koppeloa, teeriä ja metsoja nähtiin. Samoin jäniksiä näkyi pelloilla. Sateli vettä ja räntää melkein koko päivän. Olin ROP ja ryhmäkilpailussa paransin sijoitustani pykälällä eli olin ryhmän kakkonen. Hävisin ainoastaan todella kauniissa karvassa kilpailleelle jämtti neidille. Volga sisko oli paras narttu kakkonen ja sai varasertin. Oli hieman liian äänekäs ja tuomari vähän moitti siitä. No, sillä on sitä temperamenttia. Posiolle tuli toinenkin ROP voitto. Nimittäin norjanharmaisiin.

Muurolan ryhmäkehässä

21.5 Ukkonen jyrisytteli aika tavalla. Ja mehän emme Volgan kanssa tykkää sellaisista rymistelijöistä. Piti aina nostaa haukun metakka, että menetkös sieltä paukuttamasta. Se on tuo ukkonen vähän kuin Hornetit, että niille sietäisi antaa kyytiä. Pikkulintujakin on tässä pitänyt joutessaan haukuskella kun tulevat tuohon pään päälle koivuihin visertelemään. Tekisi mieli jo metsään tosi toimiin haukkumaan. Pyörällä vaan käydään lenkillä.

                       Näistä emme välitä

12.6 Kävimme Kemijärven Soppelassa Idän suurriistakoirien rotupäivillä. Väkeä ja koiria oli runsaasti paikalla. Minulla oli kaverina Pamela ja sen pentu Sani. Ilma oli tosi kaunis. Olin aika hurjan näköinen kun olin juuri pudottanut kaikki karvani. Koirakatselmuksessa sijoituin kolmanneksi Uhman ollessa ykkönen.

15.6 Minusta on kuulemma tullut tosi "junkura". No, kyllä alkaa todella tympiä se kun pitää aina hihnassa juosta, eikä pääse irti ja myöhään illalla ja öiseen aikaan on niin paljon hajuja joka paikassa. Nykyisin kun sattuu, että hirvi on mennyt tien yli, niin siihen paneudun vaan makuulle hirven jäljille ja minua pitää tosissaan kiskoa, että lähden jatkamaan matkaa. Joskus kyllä siihen menee aikaa ja pyörämies alkaa jo suuttua. Kai ne siksi sanoo minua nykyisin "junkuraksi" Vaan paras konstihan se on osoittaa, että tuon hirven jälkeen vaan haluaisin.Siskopuoli Lunakin oli sattunut lenkillään tuoreille hirven jäljille, niin oli huutanut vaan valjaissa suoraa huutoa ja hyppinyt kaikki käpälät ilmaan hirven perään haluten. Eivätpähän sitä sano "junkuraksi", vaan kehuvat että " Hyvä tyttö". Pyh!


                        Näistä taas välitämme kovasti

23.6 Emännälle piti antaa muutamat nuolaisut kun sillä oli tänään synttärit.

Muutama kuva kotirannasta, huusholli + uusi rantasauna

2.7 Kävin uimassa Luminan kanssa.

Livo " Lapin Riviera"

"Kultaako ? Minun häkissä!!

26.7 Karhuhavaintojako?????????

28.7 Vatsatauti iski. Jouduin teertä, piimää ja juustoa ruokakuurille. Nesteeksi sain teerenkeitto vettä, johon lisätty tilkka suolaa ja sokeria muutaman tunnin välein, koska oli tosi kuumat ilmat. Vatsa oli kipeä.

29.7 Emäntä teki hoito päätöksen ja sain hörpyt (yäk) parafiiniöljyä.

30.7 Selvisihän se vatsakivun syy. Olin syönyt aika ison kiven joka siellä mahassa ja suolenmutkissa kummitteli. Vaan tulihan se sieltä pois ja vointi alkoi heti paranemaan.

6.8 Lähdimme aamulla viiden lopulla ajelemaan kohti Kuopiota Jahtihaukku tapahtumaan. Oli kova sumu pitkälle aamupäivää. Sitten alkoi lämpötila nousta ja oli todella kuumaa. Varsinkin näyttelypaikalla Sorsasalon raviradalla. Vettä päähän ja menoksi. Näyttely meni hienosti sillä olin ROP ja Zaiku sai varasertin. Illalla meni myöhään näyttelypaikalla ja kun pääsimme hotellille Iso Valkeiseen, niin selvisi että huone oli kamalan kuuma. Lämpöä oli huoneessa 29 astetta, eikä edes ollut parveketta. Kiireesti kylmään suihkuun ja syömään.

Jahtihaukuissa Kuopiossa

7.8 Aamulla hotellin pihalla saksalaisturistit ihastuivat minuun kovasti. Uudelleen sitten näyttelypaikalle. Olin jälleen ROP. Katselin myös kauniita tyttökoiria jotka oli paikalla. Pavel ( Suojarannan Dersun poika ) sai ensimmäisen sertinsä. Onnea! Kun olin päässyt kehästä lähdimme kiireellä hakemaan palkintoja ja sitten Siilinin Osmon ( Anatolin isäntä) venäjänajokoiraa Raikkoa katsomaan. Isäntä esitti sen kehässä, kun Osmo ei ole oikein juoksumiehiä kehässä. Raikkokin sai sertin ja oli ROP. Oli saanut sertin myös Jahtihaukku näyttelystä edellisenä päivänä. Emme jääneet odottamaan ryhmäkehää vaan lähdimme kotia kohden, kun kävimme vielä Sorsakoskella katsomassa Jeppeä ja Tarua. Osmo soitti myöhemmin että Raikko oli sijoittunut 6 ryhmän ryhmäkehässä neljänneksi. Hienoa.

14.8 Volga sisko kävi näyttelyssä Kajaanissa ja sai sieltä sertin.

Mikäs se siitä on mennyt" ?

" Olisiko tämmöinen "?

26.9 Hirvenmetsästys alkoi minun osalta ja jouduin ruotsalaiskomentoon. Mikael ampui komean sonnin.

"Ruotsalaiskomennossa"

6.10 Jouko ampui haukkuuni naaras hirven.

Volga

21.10 Jouko ampui minulle vasan viiden tunnin haukkuun. Luvat loppui.

Lokakuun loppu meni karhua katsellessa eri puolilla. Karhu jäi tällä kertaa saamatta kontakteista huolimatta.
Marraskuulla kävin Posion mestaruuskilpiluissa. Tutkan reistaamisen ja muiden ongelmien takia tulos vainVoi3: nen n. tunnin löytöhaukun jälkeen. Sivulliset kuulivat kyllä haukkumiseni tuon jälkeenkin, mutta ryhmä ei ehtinyt paikalle " tutkattomana"

" Keittämistä vailla"

VUOSI 2005

Vuosi on alkanut osaltani rauhallisissa merkeissä. Tammikuussa kävin jalostuspäivänäyttelyssä. Tuomisina VAL ERI1 ja PU2. Siskopuoli Luna oli paras narttu ja sai sertin. Kuntoilukautta on nyt aloitettu hiljalleen. Kevään näyttelyt jäävät varmaan osaltani väliin muiden pihan koirien osallistumisten vuoksi. Loppuvuoden puolella ehkä muutama tärkeä näyttely otetaan ohjelmaan kokeiden ohella.

20.4 Olen kuulemma lihonut. Vaan eiköhän ne kilot karise kun syksy tulee ja päästään isännän kanssa selkoseen. Meillä ei ole tuollaiselle päivän reissulle tapana ottaa edes reppua mukaan. Eväistä puhumattakaan. Puukko, tutka ja tupakkamassi riittää.

27.4 Ensimmäinen haukku tälle vuodelle. Joutsenia löytyi lenkillä.

11.5 Alkoi karvanvaihto. Olen kuullut että jotkut koirat käyvät pesullakin tämän tästä. Karvanvaihto aikaan ja jopa ennen näyttelyitä. Minun turkkiin ei ole vielä koskaan hierottu mitään shamppoita. Oletteko muka jossakin nähneet vaikka VO5 shamppoo- hoitoaineelle tuoksuvia susia?? Kesällä käyn silloin tällöin uimassa ja se saa riittää. Kampaa käytetään muutaman kerran vuodessa pahimpana karvanvaihto aikana.
Kaipa olen sellainen " silittämättä siisti" tyyppi. Tosin ei muutkaan pihan koirat lotraa vaahtokylvyissä.

12.5 Jahtihaukkuihin Ähtäriin menoa suunniteltu. Edellisen kerran samoilla seuduilla käydessä tosin tuli niitä kilpailukielto esityksiä meikäläisille. Vaan rohkeahan se rokan syö sanovat.

13.5 Sunnuntaina olisi Match Show Posiolla, mutta on tuo karva sen verran heikossa kunnossa että menkööt joku muu.

31.7 Jahtihaukuissa Ähtärissä. Tuomisina PU1 sekä VSP. Tämäkään reissu ei mennyt sitten ilman jälkipuheita näillä kuuluisilla keskustelupalstoilla. Jotkut tietyt henkilöt olivat kuulemma olleet laittamassa jopa buuaus porukoita meidän kehään menon kunniaksi.
Kummasti ne suuri suut sitten kuitenkin jäävät luimimaan rotan loukkoihinsa.

Jahtihaukuissa

Iivana veljen jälkeläisiä

31.8 Karhumetsällä

12.9 Useamman tunnin hirvihaukku.

17.9 Hirvikokeessa VOI3 ( hirvi tuli ryhmälle kopiksi ja pakeni sen sileän tien)

24.9 11/2 tunnin hirvihaukku. Väärä hirvi ja annettiin karkot.

Teeriäkin pyydetään.

26.9 Vasa haukkuuni.

28.9 Hirvi potkaisi päin näköä ja silmäkin muurautui sitten kokonaan umpeen. Puhuivat jo että meniköhän näkö. Meinaan ulkonäkö.

30.9 4+5 piikkinen nurin haukusta

2.10 Match Show BIS Posiolla.

4.10 Tuli tyttöseuraa ja pistettiin pikkuisia tilaukseen.

5.10 Isäntä ampui vasan haukkuuni

8.10 Ylivuotiasta haukuin, mutta pitivät liian pienenä ammuttavaksi.

22.10 3 tunnin hirvityöskentely ilman yhteydenottoa. Matkaa kertyi n. 10 kilometriä. Kutsuivat pois.

25.10 Jukka ampui viimeisen lupahirvemme 2,5 tunnin haukkuuni. Hirvi painoi 210 kg. Hirvi seisoi ammunnan jälkeen joten otin sitä turvasta kiinni ja vedin nurin.

Vetohommia

27.10 Sain jälleen tyttöseuraa. tulokset nähtäneen joulun tienoilla.

22.11 Sanin ja minun pikkuiset syntyi. 4 komeaa poikaa Kolja, Ika, Ruska ja Raiku sekä 3 suloista tyttöä Saja, Rutja ja Mari.
Lisää pentu uutisia ootellaan tässä joulun jälkeen.

15.12 Susiakin kuuluu ilmestyneen maisemiin. Tappaneet hirven ja poron tuolla metsästysalueessa. Uhma jatkaa edelleen näätän pyyntiä.
Igor kävi vielä toiselle porukalle vasaa pyytämässä, mutta löytyi vaan pari aikuista.

26.12 Minun ja Nitukan pennut syntyivät. Poika ja kolme tyttöä. Tytöistä taitaa tulla liki meikäläisen värisiä.

31.12. Kuului mukavia uutisia velipojan Iivanan jälkeläisistä. Olivat haukkuneet Karo ja Miro yli 80 pisteen ykköset hirvikokeissa. Veljeksistä toinen , en nyt muista kumpi on aivan kotikoirana, eikä sillä metsästetä, mitä nyt kasvattaja hakee koiran muutaman sadan kilometrin päästä silloin tällöin metsällekin. Taitaa olla perintötekijöissä pojilla haukkugeenit. Toivotaan että nämä minunkin pikkuiset sitten aikanaan.......

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2006 KAIKILLE TUTUILLE JA TUNTEMATTOMILLE !!!!!!!!!!

VUOSI 2006

4.1 Vuosi on alkanut lauhana. Tykky on puissa todella paha ja puita katkeilee joka puolella. Mukava kuitenkin kun ei ole kovia pakkasia. Piakkoin pitää päättää lähdenkö jalostuspäivä näyttelyyn Siilinjärvelle vai lähteekö joku muu pihan koirista. Olisihan se kyllä vaihtelua taas metsästyskauden jälkeen.

29.1 Siilijärvellä käytiin jalostuspäivänäyttelyssä. Siellä olikin ennätysmäärä koiria. Sanoivat ettei koskaan erikoisnäyttelyssä ole ollut näin paljon hännän heiluttajia. Volga sisko oli tällä kertaa kaverina matkassa. ja olihan siellä muitakin meikäläisiä, että saatiin kasvattaja ryhmä kokoon. Minusta tuli ROP koira ja BIS kehässäkin pärjäsin aina kolmannelle pallille saakka.
Arvostelu: ERI, PU1, ROP, BIS3
Koko 63,5. Erinomaiset liikkeet omaava uros. Hyvä pää, kauniit korvat. Rungoltaan tiivis, jäntevä, hyväryhtinen. Erinom. raajat.
hyvä turkki. Väri mustanharmaa. Esiintyy mallikkaasti.

Tässä myös Volgan arvostelu:ERI, PN2
Koko 60. Tehokkaat liikkeet omaava narttu. Mallikas pää. Hyvät korvat. Voimakas jäntevä kokonaisuus jolla oikeat mittasuhteet.
Voimakkaat oikeaasentoiset raajat. Turkki selältä hieman makaava. hyvä häntä. Väri musta hallavin ja valkoisin merkein.

25.2 Ajeltiin Rokualle erikoisnäyttelyä odottamaan. Volga oli myös mukana.

Volgan tyttö Emma

26.2 Näyttely aamu valkeni melkoisen kylmänä. Odoteltiin siinä meikäläisiä, kun minulla kehään meno oli vasta iltapäivällä ja Volgallakin puolen päivän maissa. Volgan pentujahan siellä olikin kolme. Bea, Lyyti ja Jekku. Komeita kaikki. Samoin vanha kilpakumppani Jiri oli yhä entisellään. Aralia en ollut nähnytkään sitten Kuusamon näyttelyn, mutta erinomaisen Aralkin vielä pokkasi. Ziru oli hieman pulskassa kunnossa mistä tuomari sitä hieman moitti. Viki olikin sitten käyttöluokassa ja sai EH:n.
Arvostelu:ERI, PU1, ROP, BIS2
Kookas, mittasuhteiltaan oikea. Tänään mahtavassa karvapeitteessä esiintyvä uros. Upeasti rakentunut, kaunis päinen ja ilmeinen uros.
Hyvä ryhti. Järeä mutta kokonaisuuteen sopiva raajaluusto. Hieno häntä, laadukas karvapite. Erittäin itsevarma luonne joka näkyy myös esiintymisessä.

Volgan arvostelu: ERI3
tasapainoisesti liikkuva, voimakas, järeä narttu, jolla hyvin voimakaspiirteinen oikeanmuotoinen pää. hyvät korvat. Voimakas, vahva runko jossa oikeat mittasuhteet. Järeät raajat. takasissa hieman ulkokierteisyyttä. Erinomainen turkki. Hyvä häntä.

Minusta tuli siis ROP koira ja BIS 2:nen.Kolmannen kerran rodun erikoisnäyttelyssä.

4.3 VÄÄRÄNVÄRINEN. Siis minä!!!!!!! Rotumääritelmä joka sallii kaikki värit on tullut jo paljon ennen minun syntymää vuonna 1997. Mistäkähän se "ruottalainen" tuomari oli määritelmänsä kaivanut kun Rovaniemelle tuomariksi suunnisti. Nyt eletään jo vuotta 2006. Olisi pitänyt olla kuulemma meikäläisen melkein musta. Liian lyhytkin olin sen mielestä vaikka mitat osoittaa että päinvastoin tuota runkoa on tullut enemmän sinne toiseen äärilaitaan päin. Meniköhän sillä mitat sekasin, vaikka ei se edes mitannut noita rungon pituusindeksejä. Suureksikin kun moitti.
Taisi vielä vähän peljätäkin minua, kun ei edes hampaita tarkistanut. Ja minun suuhun kun saa vaikka vauvat sormensa työntää. Että tämmöinen tapaus oli tämä tuuraaja ruotsin maalta.

6.3 Tänään minut on sitten mittailtu viimmesen päälle hyvillä vehkeillä. Korkeutta on sitten tarkalleen se 63,5 cm. ja rungon pituutta 76cm.

Ahva on minun ja Nitan pentu

Ika taas on minun ja Sanin pentu

8.3 Viiman kuvia löytyy tuolta sen ja Yuyun sivuilta. Laittelen sitten noita muiden pienokaisten kuvia ja kuulumisia tänne aina kun niitä tulee.

12.3 Kävi jälleen tyttöseuraa eli odotellaanpa tuonne äitienpäivän tienoille mitä tuleman pitää.

Kirjoittelin tuolla aikaisemmin, että jospa minunkin pennuista olisi yhtä mukavaa kerrottavaa kuin sisarusten pennuista. Toive ei ollut ihan turha sillä olihan se minunkin poikani jo haukkunut hirviä useampaan kertaan. Toista tunnin haukkuja sillä oli jo ollut ja olipa ottanut karkot kiinni ja pysynyt haukulla vaikka isäntä oli käynyt välillä kameraa noutamassa. Oli se sitten pudonnut kallioltakin 10 metrin pudotuksen ketun perässä mennessään ja huonostihan siinä oli ollut käydä, mutta onneksi selvisi ilman vammoja, vaikka 15 minuuttia oli ollutkin liikkumattomana.

Viima ja emonsa Nita

Saja.

14.4 Maantiellä potkukelkkakelit on ohi. Järvi on vesillä, joten aamutuimaan kun on hieman kylmästä pääsee lenkille. Kevät tulee, vaikkakin hitaasti.

29.4 Minäkö muuttanut Utajärvelle ???????? Törkeä väite. Mutta tällaisia uutisia todella sai lukea ihan kennelliiton Koiramme lehdestä kuin arvovaltaisesta rotujärjestön lehdestä kuulemma. Oli mukamasten kaikki päänäyttelyn pärjänneet koirat olleet kotoisin Utajärveltä. Ymmärtäisin jos näin uutisoitaisiin jossakin paikallislehdessä, mutta että ihan rotulehdessä ja keskusjärjestön lehdessä. Kyllä minä tuon samaisen päänäyttelyn 2006 itäsiperianlaikojen ( suurin rotu) rotunsa paras koira pidän edelleenkin koppiani Posiolla. Paras narttu eli päänäyttelyn itälaikojen VSP koira puolestaan majailee Suomussalmella, eikä suinkaan Utajärvellä. Venäläis-eurooppalaisten laikojenkin rodun parhaat olivat kyllä ihan muualta kuin Utajärveltä. Ei oikein lupaavalta näytä kyseisen tekstin laatijan toimittajan ura jos on sellaista joskus sattunut haaveilemaan :) Malli esimerkki varmaan miten lehti juttua ei pidä tehdä.

30.4 Olisikohan saman " toimittajan" käsialaa ollut myös Itäsiperialaisessa. Meinaan nimittäin heikkoa rotutuntemusta, kun oli joku venäläis- eurooppalaisten kuvia siihen lehteen toimittanut :) Hieman emäntää hymyilytti, että siinähän sitä meni sitten sitä joidenkin kaipaamaa" mainetta ja kunniaa " useampaan torppaan ( kuulemma sisäpiiri heitto).

1.5 Sellaista asiaa oli joku taannoin tuolla vieraskirjassa kysellyt, että olikos se minun isäukon eli Mannakorpi Rekon jälkeläisryhmä siellä Kuusamon päänäyttelyssä näyttelyn paras eli BIS1 kasvattajaryhmä. Olihan se. Joillakin kotisivuilla tosin on väite että jonkun toisen jälkeläisryhmä olisi ainoa BIS1 jälkeläisryhmä koskaan. Se ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa. Minäkin olin siinä Rekon ryhmässä.

2.5 Kesä tuli sittenkin etuajassa. Pyörälenkillä tulee jo kuuma.

6.5 Posion näyttely sai kovasti kiitosta järjestelyiltään. Ilmakin suosi, vaikka oli se meille koirille äkkipäätään hieman liian kuumaa kyytiä. Hyvin meni kuitenkin kaikilla meidän koirilla. Onnittelut Karolle ja Tatjalle ja kiitos Karon isännälle kun jaksoitte odottaa näyttelyn parhaiden valintaa. Kasvattajaryhmä saatiin siten esitettyä myös loppukehissä.

8.5 Jäät lähti tuosta meidän järvestä.

13.5 Turren ja minun pikkuiset syntyivät. Poikia viisi ja yksi tyttö. Kuva Turresta ja pennuista löytyy tuolta pentupalstalta.

1.7 Minun poika Kovaltshuk tuli kotiin

Kovaltshuk

29.7 Lähdimme Lunan kanssa Rovaniemen Pohtimolammelle eräkoirapäiville ja näyttelyyn. Meidän nuoret miehet aina irvailee, ettei tuo meidän koira-auto kulje mihinkään vaan eihän asia suinkaan niin ole. Ainakin vastaa tulleet poliisit oli eri mieltä ja räppäsivät jo ennen kunta rajan ylitystä 100 euron pikavoiton. Vähän kiroilua.

30.7 Eräkoirapäivien näyttelyssä minusta tuli ROP ja Lunasta puolestaan VSP. Vuoden neljänteen kasvattajaryhmäämme tuli lisäksi Jiri ja Jekku. Vuoden neljäs KP: llä palkittu kasvattajaryhmä. Lisäksi kasvattajaryhmämme oli BIS2.Minun tyttö Rutja oli pentuluokassa ja sai PEK2. Tuomarin mielestä ei vielä riittävän kehittynyt mikä onkin oikein, sillä 7 kk. ikäisen on parempi ollakin vielä kehittymätön. Rutjakin oli jo haukkunut hirviä ja osasi kuulemma noutaa riistaa vedestä. Liike hyvää ja haku laajaa. Mitäpä sitä muuta tuon ikäiseltä voi toivoakaan.

Minun arvostelu Pohtimolammella
" Koko 63,5 cm. Kookas, jäntevä, tiisis uros, jolla on oikealinjainen aavistuksen kevyehkö pää. hyvä selkä, samoin häntä.
Runkoon nähden riittävä luusto. hyvät kulmaukset. Eturaajojen kiinnityksessä hieman löysyyttä. Hyvät käpälät. Riistanvärinen. Luonne hyvä.

Rutja

12.8 Minun Ika poika oli käynyt kanssa näyttelyssä Ruukissa. PEK1. Myös Ika on nyt jo haukkunut hirviä ja ottanut karkkojakin kiinni.

Ika

21.8 Käytiin vähän hirviä haukkumassa

23.8 Hirvillä

25.8 Hirvillä

27.8 Katseltiin karhua. Oli naapuri häkin tyttö tullut kiimaan ja oli vähän huonompi metsäpäivä kun piti sitä vahdata. Turhan aikaisin taas meikäläisen kokeita ajatellen.

Neljä tuntia olin karhun perässä.

9. 9 Kaatosateessa ja myrskyssä kokeissa. Pisteitä vain 42,5. Hirvi ei asettunut ollenkaan. Volga sisaren jekku poika haukkunut AVO1 tuloksen alle kaksivuotiaana.

Minun viime talvisista pennuista myös Kolja oli jo haukkunut tuntikausia hirviä. Samoin Rutja tyttö kunnostautunut hakemalla vesilintuja, haukkumalla maalintuja ja hirviähän Rutja on jo aikaisemmin haukkunut.

30.9 Kolmen tunnin hirvihaukku.

4.10 Menin hirvi emän perässä pitkälle naapuri läänin puolelle. Emä jätti vasansa joka olisi tullut passiketjussa ammutuksi jos olisi ollut lupia. Lupia on enää kuitenkin vaan yksi aikuisen lupa käyttämättä. Igor ja Yuyu saaneet yhteisen kaadon n.240 kug painavan sonnin ja Uhman haukkuun isäntä ampui vasan.

8.10 Isäntä ampui viimeisen hirvemme haukkuuni.5/6 piikkinen.

Useille viime talvisille pennuilleni on ampuneet hirviä ja niillä on ollut pitkiä työskentelyjä. Sanin ja minun pennuista kaadot tähän mennessä
ainakin kolmelle ja kuusi seitsämästä pennusta on jo haukkunut hirveä. Osa myös lintuja.

Mari

Tuossa yllä on minun Mari tyttö jolle on ammuttu hirvi jokin aika sitten yli tunnin haukkuun.

Minun viime talvisista pojista Ikallekin ammuttu hirvi .

3.12 Minun ja Turren Valtsu poika oli haukkunut tunnin verran hirveä. Ikää vasta alle 7 kk.

9.12 Minun ja Nitan Ikiroudan Byry pojalle tänään ensimmäinen hirven kaato. Ikää 11kk.

31.12 Minun sisaren Volgan poika haukkui syyskuisen AVO 1:sen lisäksi pari voittaja kolmosta vuoden lopulla ja Iivana veljen poika Miro on
haukkunut nyt joulukuulla pari voittaja ykköstä ja on siis nyt yhtä vaille KVA.
Iivanan poika Karo tuli muotovalioksi jalostuspäivillä tammikuussa. Onnea vaan siskon ja veljen pojille hyvistä tuloksista.

Minun ja Turren pojat eli Valtsun velipojat on nyös jo haukkuneet hirviä.

Sisarukseni Volga,

Mva Iivana

ja Sanni

VUOSI 2007

3.1 Uusi vuosi ja uudet kujeet vaikka vanhatkin kujeet on vielä ihan käypäsiä. Ilmat jatkuu näkyy lauhoina. Mitenhän meidän arktisten koirien turkit kestää tällaista " helle" talvea.

6.1 Rutja tyttöni oli käynyt tamminäyttelyssä ja saanut sieltä EH:n

28.1 Minä en tällä kertaa lähtenyt jalostuspäiville Siilinjärvelle. Tuo poika sai mennä tällä kertaa. Valtsu olikin esiintynyt reissussa sen verran kunniakkaasti että saa tässä isä olla ihan ylpeä pojastaan. Se oli valittu siellä koko näyttelyn parhaaksi pennuksi.

Tuolla vieraskirjassa joku kaipaili Valtsun näyttelykuvia, kun toiset oli kuvattu. Vaan eikös se ole sellainen sanonta, että " Isien pahat teot kostetaan heidän pojilleen. ;) ;). On meinaan omakohtaista kokemusta jo useammalta vuodelta siitä että ne rotujärjestö henkilöitten kamerat jotenkin on karttaneet ainakin meikäläistä noissa arvonäyttelyissä. ;) ;) Näkyy kirous siinä suhteessa seuraavan tuota poikaa. :)

4.2 Pakkasiakin onneksi alkanut nyt pitämään, että jospa ne karvat ei sitten ihan kesken talven tippuisi.

27.2 Kovasti ollut influenssaa liikkeellä ja emännällä koko ajan ollut pelko jos iskee ennen vuoden tärkeintä tapahtumaa ja reissu jää käymättä.

3.3 Lähdettiin ajelemaan Toholammille Laikojen erikoisnäyttelyyn. Päätähtäimessä kasvattajaryhmä. Mukaan lähti siskopuoli Luna. Etukäteen suhteellisen varma EH: n koira ryhmää ajatellen. Syötteen tiehaarasta Ouluun matkan tekoa haittasivat helmikuun alussa asennetut lintupöntöt ( automaattiset nopeusvalvonta kamerat). Siinä letkassa ajellessa 80 rajoitus alueella nopeus vain (kuten arvata saattaa) n. 70km/t. Samoin 100 alueella matkanopeus tipahtaa 90km./ tunnissa, koska aina letkaan sattuu kuskeja jotka ajavat säännöllisesti n. 10 km. alle sallitun ja pahimpaan hiihtoloma liikenteeseen ei sovi mennä tekemään turhia ohituksia. Ja meidän nuoret miehet ovat kyllä sitä mieltä, ettei mersulla kyllä pääsekään ohi. No, sakotkin kerran kesällä napsahti, niin kaipa sillä häkäpöntöllä kovempaakin pääsee. ( Ainakin alamäkeen ja myötätuuleen). Jatkossa tuollekin välille saa varata melkein tunnin lisäaikaa, vaikka ajaisikin nopeusrajoitusten puitteissa.
Illalla oli Toholammilla komea kuutamo ja lumenpalo. Se tietää pakkasia Toholammille syyskuun alkuun.

4.3 Aamulla tulivat jo kuuden jälkeen minua ja Lunaa herättelemään aamulenkille. Kilpailu aamuina ei nukuta vaikka päätäkin särkisi ! Meidän isäntäväelle on tärkeintä aina osallistuminen KOIRIEN kanssa. Eivät varmasti lähtisikään ilman meitä. Jotkut edustaa itseään. Meillä me koirat olemme vain ja ainoastaan pääosassa. Siinä aamun mittaan kaverit saapui paikalle. Jiri, Jekku, Aral..... Ika poikakin. Näyttely meni hienosti. Minusta tuli rotunsa paras. Kasvattajaryhmä, jossa oli paras uros kehän 1,2,ja 4 eli minun lisäkseni Mosse, Jiri ja tuore kaksoisvalio Severi saatiin kokoon. Hävittiin sitten kyllä näyttelyn parhaan kasvattajaryhmän valinnassa vanhalle kilpakumppanille Sushin kennelille, vaikka meillä oli nyt paremmat yksilö arvostelut ryhmän jäsenille.
Näyttelyn kauneimman valinnassa minä sitten saavutin sen vuosia haetun tittelin. Eli olin koko näyttelyn kaunein. Vastassa oli jälleen kova kilpakumppani Sushin Hos. Vaan ei tulleet rotujärjestön herrat onnittelemaan saati jakamaan palkintoja, vaikka paikalla pyörivät. Ei tullut puheenjohtaja, ei jaoston vetäjä, ei rodun jalostusneuvoja. Nykyiset jalostusneuvojat ja jaoston vetäjä ei ole koskaan vielä käyneet katsomassa minua näiden monien päänäyttely voittojen jälkeenkään, saati onnittelemassa. Nytkin tämä naispuolinen jalostusneuvoja käveli kahden metrin päästä minusta, kun odottelin rodun parhaana loppukehiä ja minulla jo vähän hikeä pukkasi että nyt se varmasti tulee ja saattaa jopa taputtaa päälaelle ja onnitella emäntää, mutta turha luulo. Ohi meni kuin olisin ollut ilmaa vaan!!!! Siinä meillä jalostusneuvojat! Eipä voisi näköjään vähempää kiinnostaa jalostusvastaavia ja järjestön johtoa rodun koirat tai velvollisuudet.

5.3 Oli julkaistu kenneltilastokin. Oli pitänyt joillakin kenneleillä laskea mukaan ruotsalaisia, ei ollenkaan kennelliiton rodunomaisia tarhakokeitakin mukaan, että oli saatu edes jotain pisteitä kennelille. Eihän meillä täällä suomessa mitään tarhavillisika kokeita ole. Vai onko muka?
Huvittavaa minusta ja ennen kaikkea säälittävää. Kyllä ne järjen mukaan pitäisi olla vain kennelliiton hyväksymiä kokeita lintu- hirvi- karhu ja kenneltilastoon pitäisi laskea myös pisteinä miten kennel on pärjännyt rodun erikoisnäyttelyissä, koska kertoohan sekin jotain kennelin onnistumisesta kasvatustyössään.Ja onhan naurettavaa että jollain yhdellä kakkos- ja kolmostuloksella ja jollain epävirallisella villisika tuloksella ollaan kenneleiden tilastossa käyttövalioita kasvattaneiden kenneleiden etupuolella. Kenenkähän etua se palvelee. Hohhoijaa. Jos kerran tilastoja tehdään, niin ne pitäisi
ainakin edes olla totuudenmukaisia. Virallista jalostusta tukevia.

Tässä olen BIS 1:senä Toholammilla.

Lehtikuvat näyttelyn jälkeen

6.3. Kevät tulee näköjään sittenkin pakkasten jälkeen. Mittari nollassa ja mukava potkukelkka ilma.

8.3 Suojarannan Turre kävi minun luona. parin kuukauden kuluttua pitäisi näkyä oliko reissulla katetta.

20.3 On ollut hyvät kelit potkukelkkailla. Tuossa tuli mieleen, että kun monilla keskustelupalstoilla kerrotaan koiria pestävän aina ennen näyttelyä.
Minua ei ole pesty vielä kertaakaan näyttelyyn ja aina olen saanut ylistäviä lausuntoja turkin laadusta. Valtsu näyttäisi ainakin perineen minun
silittämättä siistin turkkini.

23.3 Vieläkään ei ole tulleet Toholammin erikosinäyttelyn luvatut loppupalkinnot, joten ne jäi sitten puuttumaan noista lehtikuvista.

24.3 Minun ja Turren poika Kovaltshuk toi kotiin ensimmäisen sertinsä tänään Kemijärven näyttelystä ja oli ROP.
Valtsun velipojat West ja Speedy saivat molemmat EH:t. Onnittelut myös Valtsun kasvattaja perheelle minun puolestani.

Kovaltshuk Kemijärvellä

Kovaltshuk Kajaanissa

Laikojen erikoisnäyttelyn palkintoja

12.4. Loput Toholammin erikoisnäyttelyn näyttelypalkinnotkin tulivat Laikajärjestöltä postissa.
Ruusukkeita 5kpl. ja Suomen Pystykorvajärjestön vuosikokouksessa näyttelyyn lahjoittama pytty joka oli unohtunut antaa minulle.
Olenkin monesti ihmetellyt mihin kaikki eri tahojen tapahtumissa lahjoittamat palkinnot joutuvat ! !
Tuolla yllä olevissa kuvissa poseeraan Royal Canin rehusäkin vieressä, mutta kuten todettua se on palkinnoksi tullut ja siten kuvaus rekvisiittaa.
Kyseinen koiranruoka ei siis suinkaan ole aina niin erinomaiseksi kehutun turkkini salaisuus.

29. Valtsu sai toisen sertinsä ja Sanni siskokin sai ERI:n Kajaanin näyttelystä. Harmi kun myöhästyi näyttelystä, niin sai vain laatuarvostelun.

6.5 Pyörälenkillä löydettiin hirvi ja 4 koppeloa.

10.5 Turren ja minun pennut syntyivät. 4 poikaa ja 3 tyttöä.

19.5 Sain uuden kopin.

20.5 Sanni sisko oli saanut varasertin Ristijärven näyttelystä.

26.5 Joku oli taas ajanut syvät urat autolla vielä pehmeälle metsäautotielle jota käytämme pyörällä lenkkeilyyn.
26.5 Sannille Serti ja Rop Iissä.

9.6 Valtsu poika paras uros rotukatselmuksessa Taivalkoskella.

Tässä ollaan Yuyun kanssa trimmattavana kesäkuntoon. Käytiin samalla myös uimassa.

11.8 Olipas hieno päivä. Oma poika Speedy sai sertin ja Ropin Rovaniemeltä ja Volga siskon poika Jekku myös sertin ja Ropin Lohtajalta.
Jekku on nyt sitten yhtä sertiä vaille Mva. Iivana veljen jälkeläisissähän on jo yksi Mva ja toinenkin yhtä ykköstä vaille Kva.
Eiköhän ne minunkin jälkeläiset saa jotain aikaa.

Johan niitä helteitä tuli tällekin kesälle.

22.8 Sanni sisko haukkui kovan hirvituloksen AVO1 87 pistettä. Meidän pentue arvo on nyt huippu hyvä 4/3

8.9 Anatoli toi kotiin Posion hirvi mestaruuden

10.9 Karhua on katseltu. Isännän vuorotyö vaan häiritsee tänä syksynä pahasti pyyntiä.

9.9 Sanni sisko haukkui VOI1 tuloksen 80p. ja sijoittui Laikajärjestön narttumestaruuskilpailuissa kolmanneksi.

27. 9 Isännän jalka meni taas siihen kuntoon ettei paljon kävellä. Se tietää ongelmia karhunpyyntiin.

Passimiehen ampuma hirvi

8.10 Jukka ampui haukkuuni vasan. Minun ja Turren jälkeläisille Vestille ja Hetalle oli ammuttu hirvet. Siis Valtsun sisaruksille.

12.10 Minun ja Nitan narttupennulle Tuiskulle oli ammuttu hirvi. Tuiskusta on tullut niin tiukka koira, että haukkuu yönkin yli yhteyttä pitämättä.
Tuiskun veljelle Byrylle on ammuttu tänä syksynä kolme hirveä. Viimalle jokunen lintu.

18.10 Haukkuuni ammuttiin 6+6 piikkisen hirven. Suolistuksen aikana ehti jo alkaa pahasti hämärtää ja kun haku porukka oli kasassa,
niin oli jo pilkkosen pimeä. Haukku ja kaato meni ihan hyvin, mutta hirven nylkypaikalle saanti onkin kokonaan toinen tarina,
josta saisi hyvän erätarinan, mutta jääköön se odottamaan...Pimeyden takia jäivät kaatokuvat ottamatta. Sarvi kuva vain ennen keittämistä otettiin.

Riskinin 6+6 piikkinen

26.10 Minut oli ilmoitettu Posion hirvenhaukku kokeeseen, mutta se piti perua isännän kipeän jalan takia.

28.10 Sain vierailla Nitan häkillä.

30.10 Vertille oli ammuttu hirvi. Vertti on minun ja Turren toukokuinen pentu eli ikää sillä 5 1/2 kuukautta.

1.11 Jäädään odottelemaan tulevia koitoksia. Muutama hirvi vielä juoksee, jälkeläisiä on tulossa ainakin tuon Nitan kanssa. Viikonloppuna metsään.

2.11 Haukuin 2+3 piikkistä mutta Ilkan pyssy ei pamahtanut vaikka hiippailikin siihen minun ja hirven tuntumaan.
Vantti ajokoiramme ajaa moukutti vieressä jänistä. Taisivat pistää jäniksen pois päiviltä, mutta minun hirvi ei kelvannut.

6.11 Kannatti Ilkalla jättää ampumatta, kun vihdoin ja viimein löysin ja sain haukkuun sen hirven jota olimme jo monena vuonna hakeneet.
Jättösarvia olimme tältä löytäneet jo useampana vuonna ja tiesimme että jossain olet. Nyt pysyi hyvin haukussani ja niinhän isäntä pääsi
painamaan liipaisinta. Suolistaessa tupisi päättäneensä, ettet nyt kyllä karkaa. Eikä karannut, vaikka pitkä tovi piti hakea siinä haukun kupeella
sopivaa reikää luodille. Piikkejä oli 10+9 eli suuremmat mitä ensimmäisen hirveni sarvet. Oli viimeisen aikuisen lupa.

Tässä kuvia 19 piikkisestämme

8.11 Valtsu pojalleni ampui isäntä sitten viimeisen lupahirvemme eli vasan. Ei ollut Valtsu meinannut luovuttaa emän haukusta.
Muillekin jälkeläisilleni olivat ampuneet useita hirviä. Vertti kuuluu vetelevän tuntikausia kuin vanha tekijä vaikka ikää ole kuin 1/2 vuotta.

Tässä vertailun vuoksi ensimmäisen haukkumani sarvipään 15 piikkiset sarvet vuodelta 2002

Vallu poika

Rutja tyttöni Kuva: Rikula

10.11 Etelän tyttö Amanta kävi luonani vierailulla.

Loppuvuosi on mennyt nyt keveämmissä merkeissä. Joulukakut on syöty ja odotellen tässä vaan ilmoituksia lapsosten syntymästä.
Nitalla ihan tässä lähipäivinä ja Amantalla sitten tuolla loppiaisen jälkeen. Potku kelkkailemassa on jo käyty muutamia kertoja.
Palaillaan ensi vuoden puolella !

VUOSI 2008

Minulle syntyi vuoden vaihteen tienoilla kahdet pennut. Emoina Ollilan Amanda ja Suojarannan Nita. Nitan pennuista Reko meni Norjaan.

Ikiroudan Reko

Jalostuspäivät tammikuussa jäivät väliin ensi kerran vuosikausiin, mutta hyvin Jämy ( Suojarannan Taiga& Rajakontion Jerma) oli siellä pärjännyt josta omistajalle ja kasvattajalle onnittelut.

Jalostuspäivillä oli pidetty tällä kertaa jalostustarkastuksia ( Viljanmaa/ Kortekangas ) Huhun mukaan velipoika Iivana olisi siellä ollut tarkastuksen paras uros, mutta silloinhan sen tietää ettei tapahtuma taida ylittää uutiskynnystä esim. Laikalehdessä. Kuvista lehdessä puhumattakaan, joten koko jalostustarkastus taidettiin sitten siivota kaikessa hiljaisuudessa maton alle. ?? Harmaajärjestössä ainakin tarkastuksen tulokset on julkaistu lehdessä hyvien kuvien kera.

Laikalehdessä oli kuitenkin annettu runsaasti palstatilaa joidenkin koirien ( omistajien ) pärjäämisen "selittelylle". Koskapa vaikka Nummi-Pusulan laikojen erikoisnäyttelystä kertova artikkelikin oli sitä pullollaan. Tekstin laatijalta voisi kysyäkin oliko tyyli ihan paikallaan nimenomaan arvokkaassa erikoisnäyttely koosteessa ? Kuvat olikin sitten jääneet pois rotujen sertin, varasertin koirien, kasvattajaryhmä Roppien ym. menestyneistä koirista. Pois oli jääneet, kuten usein ennenkin. Mutta minkäs sille voi jos sormi ei suostu taipumaan kameran laukaisimelle. ;) Jonkinlaiset perus standartit toivoisi olevan kuitenkin vuoden näyttely päätapahtuman kuvista ja tekstistä, kun monet toisarvoiset näyttelytkin saa runsaasti palstatilaa.

Nummi- Pusulaan Laikojen erikoisnäyttelyyn ajelimme kilometrejä tuollaiset 900 kilometriä yhteen suuntaan. Minulla oli kaverina Suojarannan Odessa. ( Odessan emä Lumina on sisar puoleni ). Ennen lähtöä oli tietenkin tarvittu tänne hoitaja toisille koirille ja Ilkka lensikin tätä tehtävää varten Helsingistä, Kuusamon kautta kotiin viikonlopuksi. ( Finnairille terveisiä että hinnat ovat kamalan suolaiset, varsinkin lomasesonkien aikaan). Hintaa siis ainakin tuli tämänkertaiselle erikoisnäyttely reissulle, mutta eihän sieltä poiskaan osaa isäntäväki enää olla ja olipa hienoa jälleen kun Toni, Joonas ja Juhani olivat tuoneet Jirin ja Jekun paikalle ( KIITOS). Joonaksesta oli kasvanut niin pitkä hujoppi, ettei oltu tuntea. Meillä oli siis se pakollinen vähimmäismäärä eli neljä Suojarantalaista kasvattaja luokkaa varten ilmoitettuna näyttelyyn. Minä olin tuloksissa PU 2 ;). Jiri PU3 ja Jekku sai urosten varasertin. Odessa sai narttujen sertin ja sitä myötä saimme kasvattajaluokan kokoon näyttelyn tasoon nähden huippukoirilla ja kasvattaja ryhmämme olikin sitten rotunsa paras. Suojarannan Anatolin tyttö täydensi vielä menestystä ottamalla narttujen varasertin.

Näyttely paikka oli tälläkin kertaa viety mahdollisimman kauas sivistyksestä, ettei vaan kukaan ulkopuolinen sattumaltakaan sinne eksy. Me viihdyimme paikalla yhden yön ensin ajatellun kahden yön sijaan. Käytiin näyttelyn jälkeen moikkaamassa jälkikasvua vieläkin etelämpänä ja ajelimme illan päälle pohjoista kohti ja yövyimme toisen yön todella hienossa hostellissa Heinolan yläpuolella. Sitten olikin jo kiire kotiin ja toimittamaan koiranhoitaja Kuusamon lentokentälle takaisin etelän lentoa varten.

19.4 Kuusamon näyttelyssä kävin kerran vielä tälle keväälle. Jälleen Odessan kanssa oltiin kilpamatkalla. Ja olihan siellä omaakin jälkikasvua edustettuna useampia. Tuomarilla oli tällä kertaa nuo mittaus hommat hieman hukassa. Tavallinen rullamitta ei taida oikein palvella hommaa jos mitta taipuu mittaus hetkellä kovinkin pahasti. Itse olin näyttelyssä ROP ja Ceidi tyttöni kepitti viime metreillä Odessan saaden sertin ja oli sitten VSP. Ryhmässä en sitten sijoittunut. Ryhmätuomarina toiminut Marja Talvitie arvosti tällä kertaa mm. äänen käyttöä, ei sitä yleensä mainostettua esiintymistä. On se niin vaikea tietää kannattaako mennä milloin tyylikkäästi, milloin äänekkäästi.

14.6 Roope oli käynyt Suomussalmella näyttelyssä. Roope on kuten Valtsukin astutuspentuni. Roope asustaa tuolla Taivalkoskella, eikä täällä meillä. Onnea Roopelle ja Mikolle sertistä ja Ropista. Ryhmäkehästä ei Roopellekaan sijoitusta kuten ei Odessallekaan toukokuun alussa Posion näyttelystä. Pistän tuohon Roopen kuvan kun se on siinä niin leuhkan näköinen.

Roope Foto: Lohilahti

22.6 Juhlittiin Jukan valmistumista metsätalousinsinööriksi Rovaniemen ammattikorkeakoulusta.

1.7 Nyt elellään juhannuksen jälkeistä kesää. Sääskiä on niin penteleesti. Karvat on vaihtuneet ja odotellaan kovasti Kuopion elokuun ensimmäisen viikonlopun näyttelyitä. Tietä on jolkuteltu jonkin verran pyörän kupeella. Jospa haukkuisin tänä syksynä emännälle hirven. Tuossa alla se esittelee kuitenkin nyt kalansaalistaan. Kolmen kilon vonkaletta.

Tässä Irman kalansaalista kesän alussa joelta

1.8 Ajeltiin Odessan, isännän ja emännän kanssa Kuopioon. Perjantaina emme menneet näyttelyyn. Menimme suoraan yöksi Bakain emännän mökille.
Kiitos Tarulle upeasta majoituksesta.

2.8 Aamulla Sawo Show 2008 näyttelypaikalle. Joitakin tuttujakin oli tullut paikalle. Olin kehässä ROP ja sain myös CACIBIN, kun oli kyse kansainvälisestä näyttelystä.
Kun ei ollut muutakaan tähdellistä niin odotettiin myös ryhmäkehät, vaikka lopputulos olikin ennakkoon taas tiedossa. Venäläiset alan harrastajat ja tuntijat olivat kuitenkin kovin kiinnostuneita minusta ja kuvasivatkin meikäläistä. Sitten uuteen majapaikkaan Kuopion torin kupeelle ja pitihän se illalla käydä "elvistelemässä" itse torillakin haukkaamassa lörtsyjä ja katsomassa laivoja.

3.8 Aamulla herättyä takaisin näyttelypaikalle. Kehästä tuomisina jälleen ROP ja CACIB. Odessalle SERT, CACIB ja VSP. Sitten olikin jo aika kääntää kuonot kohti Posiota katsomaan miten siellä oli koiranvahti pärjännyt ja tottahan toki hyvin oli kaverit ruokittu.

Kuopiossa

Sanni sisko kävi heti koekauden alettua kokeissa ja haukkui VOI2 tuloksen.

7.9 Sani kävi luonani vierailulla niissä merkeissä.

16.9 Nyt kaikki minun ja Turren pennut ovat haukkuneet hirveä.

27.10 Pääsin hirvimetsälle aloitukseen mukaan ja tarjoilin emännälle hirviä heti aamusta, mutta ei voinut sakeikossa ampua.

7.10 Oltiin Jukan kanssa metsällä ja hirvi pääsi taas potkaisemaan päin näköä ja niin vain silmäkulma aukesi, mutta eipä tuo tahtia haitannut.

15.10 Loppuihan se tyhjän haukuttaminen ja isäntä armahti lopultakin ja ampui minulle hirven. Pienillä luvilla ne kaadot ei aina ole itsestään selvyyksiä vaikka olisi miten hyvin tahansa hirvet haukussa. Muutama VIDEO pätkä syksyltä löytynee videolinkistä.

6.11 Lumi on nyt maassa ja hirviluvat loppu. Sanin ja minun pentuja odotellaan syntyväksi tulevana viikonloppuna.

7.11 Sanin ja minun pennut syntyivät ja ovat kaikki varattuja.

Speedy poikani oli haukkunut tuloksen hirveltä ja Volga sisareni jälkeläinen Jekku VOI 1 täydellä erällä. Onnittelut Sallaan ja Kokkolaan sukulaispojille.

31.12. Päätetään tämä vuosi 2008 viimeisimpiin minua koskeviin uutisiin. Sanni sisareni jälkeläinen haukkui hirveltä luokkatuloksen alle vuoden vanhana.
Volga sisareni Jekku poika haukkui toisen VOI 1 tuloksen eli Jekku jäi sitten vain yhtä ykköstä vaille kaksoisvalion arvosta.
Nyt meillä kaikilla sisaruksilla Iivanalla, Sannilla, Volgalla ja minulla on koepalkitut jälkeläiset ja Iivanalla pojan poikakin on ehtinyt haukkua ykkösen hirveltä.

Sanin ja minun pennut ovat lähteneet maailmalle. Pistän tuohon kuvan vielä Kapusta ja Hetasta ja jäädään odottelemaan mitä kujeita uusi vuosi tuo tullessaan.

VUOSI 2009

30.1 Lähdimme ajelemaan kohti Kuopiota jalostuspäiville Nataljan ja isännän sekä emännän kanssa. Lähdimme jo perjantaina koska tarkoitus oli osallistua tuomarikoulutus tapahtumaan lauantaina ja sitten näyttelyyn sunnuntaina. Aamun ensimmäisessä tuomarikollegioon oli kerääntynyt sen verran koiria että vain Natalja osallistui siihen. Toiseen ja kolmanteen menin sitten minäkin mukaan. Kouluttajina olivat Hannu Talvi ja Sakari Poti. Puhetta johtavana nimenomaan Hannu Talvi. Varsinainen yllätys oli kun hän totesi yks' kaks minun olevan näyttelyissä " historiaa". Jopa niin yllättäen että jopa emäntäkin meni sanattomaksi. Onhan menestykseni ollut varsin vaikuttavaa kuten tietokanta kertoo, mutta kyllä jokaisella koiralla on elämää vielä seitsämännen ikävuoden jälkeenkin ja useimmat menestyksekkäät koirat jatkavat vielä veteraani luokissa uraansa. Minulla ei olisi kouluttavan tuomarin mielestä sitä mahdollisuutta.! Näinkö tuomareita koulutetaan valkkaamaan oikeat koirat voittajiksi? Paikalla oli myös kuukauden kuluttua pidettävän laikojen erikoisnäyttelyn toinen tuomari joka tulisi arvostelemaan nimenomaan urokset siellä. Oliko pelko että minut ilmoitettaisiin valioluokkaan ja sotkisin selvät systeemit. Muuta selitystä ei emännän kanssa asialle keksitty ja niinpä emäntä jätti minut ilmoittamatta koska viesti oli kuitenkin niin selvä. Emäntä ei halunnut sitten ilmoittaa Reetaakaan, että pitäköön " tunkkinsa".

Seuraavana päivänä jalostuspäivä näyttelyssä ylsin kuitenkin parhaaksi urokseksi. Ilmeisesti edellisen päivän siirtymiseni historian lehdille ei ollut tavoittanut ko. tuomaria. Natalja selviytyi hienosti parhaaksi nartuksi junioriluokasta kun ikä ei vielä riittänyt käyttöluokkaan ja loppupeleissä tämä kokonaan uusi tuttavuus tuomarina Reino Korpela sijoitti Nataljan ROP koiraksi ja olin sitten itse VSP. Kasvattaja ryhmäkin saatiin kokoon mikä oli hieno homma.

Kun nyt luette tätä minun päiväkirjaani tästä vuodesta eteenpäin niin tiedättepähän lukevanne historiaan siirtyneen koiran koukeroita. Katsotaan nyt ostavatko ne minulle kiikkustuolin näitä vanhuuden päiviä varten. Ei tuo pääministeri Vanhasen esitys eläkeiän nostosta ehtinyt meikäläisen uralle ;)

Jalostupäivä näyttelyssä. Kuva Anna Enges

Kevät meni potkukelkkailua harrastaessa ja kuntoa yllä pitäessä. Kesällä piti joskus aina pistäytyä uimassa.

Kesäkuussa kävimme Idän suuriistakoirien rotupäivillä Koirakoskella. Ilma oli hyytävän kylmä. Varauduimme kalastusvehkeillä, koska tarkoitus oli koettaa kalaonnea Koirakosken kuohuissa. Isäntä saikin kaksi lohen vonkaletta uistimeensa. Rotupäiväohjelmassa oli jälleen rotukatselmus johon odottelimme tuomariksi Forssin Jaria mutta paikalla olikin minut jo eläkkeelle jalostuspäivillä heittänyt tuomari ;) Sijoituin kuitenkin urosten kehässä kakkoseksi ja hävisin vain koiralle joka on minua vain pari senttiä suurempi ja minuakin on pahus vie aina moitittu ylisuureksi :) vaikka vanhan määritelmän sisään olen mennytkin. Parhaana pentuna palkittiin minun ja Sanin Raipe poika josta laitan tuohon pari kuvaa sen riistatöistä. Natalja oli sitten paras narttu.

Raipen kuvat Karhapää

Rotupäivillä Koirakoskella oli esitelmöimässä petotutkija Ronkaisen Seppo joka ihastuikin minuun kovin todeten " onhan paikalla yksi koirakin"
Muutoin päivä meni makoillessa ambulanssin perillä sietäen hyvin pikku vekaroita jotka kävivät välillä nipistelemässä minua kuonosta. Muka "iso susi". Illalla ajoimme Tissarin Teuvon luo yöpymään ja katsomaan Zirua, Oxanaa, Jeppeä ja pentuja. Olipa paikalla sukulaiskoira Tuorankurun Bablokin. Tenho oli lämmittänyt vieraille savusaunan tuliseksi. Kiitokset Teuvolle ja Tenholle. Sunnuntai aamuna lähdimme ajelemaan kotia kohti ja ilmakin alkoi pikku hiljaa lämmetä.

15.8 Speedy poikani sai Rovaniemen näyttelystä kolmannen sertinsä. Tämä tuomari ei arvostanut käyttökoiran liikettä niin paljon kuin aiemmin keväällä Kemijärven näyttelyssä tuomarina toiminut Reino Korpela oli vallan ihastunut poikieni Speedyn ja Vestin liikkeisiin ja kulmauksiin.

Syksy ja pyyntikausi on nyt alkanut muutamalla kuumalla karhukontaktilla jossa pahimmillaan jouduin uimaan kahteen kertaan lammenkin yli kun karhu yritti jätättää mutta kyllähän se sitten lopulta piti vielä nahkansa. Hirviä on sitten pitänyt haukkua myös tasaiseen tahtiin vaan kun niiden metsästys taitaa alkaa vasta tuonnempana niin ei ole tässä vielä päässyt karvaamaan hirven turkkia. Mutta odotellaan ampuvatko yhtään minulle vai meneekö vähät luvat noille nuoremmille.

Raipe Kuva: Karhapää

21.9 Rutja tyttöni haukkui komeasti ykkösen 85 pisteellä hirvikokeesta. Rutjalla on luonnetestistä myöskin huipputulos 226 pistettä ja olihan vallan mainiosti haukkunut konekarhu Penaakin ;)

15.10 Johan alkoivat niitä hirviä kaatamaan.

Isännän ampuma

Emännän ampuma

Ceidi tyttöni oli kanssa kunnostautunut hirvi kokeissa haukkumalla ykköstuloksen 78,5 pisteellä. Oli vaan mennyt tutkalöydöksi.

Nyt tässä on vietelty vähän oloneuvoksen elämää kun omat hirviluvat loppui ja kelit menivät niin huonoiksi. Toivottavasti ei ala purkamaan lunta ihan mahdottomasti kunhan taas sen tuurin ottaa, että päästäisiin vielä metsään. Sanin ja minun pentujen pitäisi syntyä tuossa joulukuun alussa ja Nitan ja minun pentujen sitten tammikuun puolella.

Uutisia kuitenkin kuuluu maailmalta. Volga siskon jälkeläinen ( Suojarannan Jekku ) tuli tuossa alkusyksystä kaksoisvalioksi. Jekku kävi myös laikojen SM kilpailuissa sijoittuen neljänneksi täysillä töillä. Sanni siskon jälkeläisistä kolme on haukkunut kuulemma myös ykköset tänä syksynä. Onnittelut kaikille.

5.12 Ikiroudan Sanin ja minun viime syksyinen Kapu poika oli haukkunut ykköstuloksen täydellä erällä. Haukkutiheyskään ei kuulemma häpeä. Koko erän 100 pinnassa. Jekku oli samana päivänä edustamassa hirvikoirajärjestöjen ystävyysottelussa.

Suojarannan Turren ja minun poika Vest oli jäänyt harmittavat muutaman pisteen ykkösestä hirvikokeessa. Samalla etelän koe reissulla se oli käynyt pokkaamassa vielä sertin ja cacibin Seinäjoen KV näyttelyssä.

Sanni siskon ja Seikkarinteen Nikitan jälkeläinen Metsäkorven Kimi haukkui vielä vuoden kruunuksi ykkösen hirveltä. Onnittelut Matille ja Kimille minultakin.

Vuosi siis on nyt pulkassa ja voisi vähän tehdä tässä yhteenvetoa omista jutuistani. Jälkeläisistäni siis neljä kävi hirvikokeissa ja kolme haukkui ykkösen joista kaksi narttua ( Rutja ja Ceidi) ja yksi kakkosen. Sanni siskon jälkeläisistä viisi kävi hirvikokeissa ja saldoksi tuli kolme ykköstä ja yksi kolmostulos. Volga siskolle tuli se kaksoisvalio jälkeläinen ja Iivana veljen tyttö " Humu" haukkui hyväksytyn karhutaipparin alle kaksivuotiaana. Iivanan tyttären pojasta Kelestä tuli vielä käyttövalio.

VUOSI 2010

Pakkanen on paukkunut napakasti koko tammikuun. Hakivat kuun alkupuolella Kiuruvedellä tähän saakka majaa pitäneen Mökön meille. Mökö on Iivanan tyttären poika ja isä Jämyn puoleltakin löytyy Suojarantalaisia. Tuossa se Mökö nyt pitää kortteeria viereisessä koiratalo häkissä. Minulla on vain koppi kortteerina :( Epäreilua. Kuluvan vuoden suunnitelmista minun osalta ei ole ainakaan minulle kerrottu mitään, mutta ehkäpä sitä jotakin toimintaa ilmenee.

30.1 Lähdettiin ajelemaan tuttuun paikkaa Kuopioon jalostuspäiville ties monennenko kerran. Siellä on aina mukava käydä näyttelyssä kun järjestäjät on mukavaa " sakkia". Reeta oli nyt mukana vaikka sillä alkoi karvanlähtö pahasti juuri kun olivat meidät ehtineet ilmoittaa. Ne on nuo tytöt sellaisia. Toisin kun meikäläisellä jolla ei tarvitse noita turkki hommeleita murehtia. Yön vietin tällä kertaa farmari mersun peräpenkillä Reetan vallattua mukavammat olot takana. Ambulanssilla ei oltukaan matkassa. Isäntä ja emäntä taisivat viihtyä Marita Taavitsaista kuuntelemassa Ison Valkeisen tanssi puolella. Lienevätkö käyneet ihan parkettia hinkkaamassa :) :)

Näyttely meni omalta osaltani ihan hyvin. Tulinhan jopa näyttelyn toiseksi parhaaksi veteraaniksi ( en ollutkaan ihan historiaa vielä) ja sain kovat päänahat parista muun rotuisesta kovasta huippumenestyjästä. Tosin mekin mentiin nyt kehään sillä silmällä jotta katsokaahan kuinka komea minä vieläkin olen ;) Muutoinhan näyttely meni tutun kaavan mukaan mihin olemme nykyisin jo tottuneet. Ei siis mitään uutta auringon alla. Jäädään nyt odottelemaan mitä kantautuu Kittilästä jossa pidettävä erikoisnäyttely jää nyt meiltä käymättä tietyistä tiedetyistä syistä ja seurauksista.

Tätä kirjoittaessa pitkään jatkunut pakkaskausi on hellittänyt nolla keliin mutta lunta tuleekin siitä edestä. Olisihan tässä ollut vielä monenmoista turistavaa vaan kun on päivittäjällä vähän kiirus. Toivottavasti se kiirus ei näy nyt kovin pahoina kirjoitusvirheinä taikka muina töppäyksinä sivuilla.

27.3 Käytiin Kemijärvellä näyttelyssä. Olin vähän känkkäränä ja onnistuin jopa selättämään emännän, kun sillä oli niin liukkaat kengät jalassa. Eipä sattunut vaan ketään nopeaa kameramiestä paikalle joka olisi ikuistanut tilanteen. Kehä oli tällä kertaa tosi hankalassa ja ahtaassa paikassa.
Lapset olivat jälleen kimpussani, kuten yleensä, kun tuolla maailmalla olen liikkunut. Näyttelyssä sain sitten ERI:n ja olin ROP veteraani, sekä PU3. Edelle menivät komeat poikani Vest ja Rodion. Kasvattajaluokkaan en osallistunut tällä kertaa, vaikka erinomaisen sainkin. Ryhmään ottivat 4 muuta ERI:llä palkittua Suojarantalaista. Pushkina pääsi tällä kertaa edustamaan omaa pihaa. No, olisihan Zaika ja Konjakin voineet osallistua kun olivat saaneet EH:n. Vaan olivat jo etukäteen päättäneet ottaa ERI:llä palkittuja.

Ollaan siirrytty nyt talvellisesta potkukelkkailusta pyörä kuntoiluun.. On meillä kyllä sellainen kolmirattainen potkuteltava kulkupelikin, mutta pyörällä pääsee kovempaa. Metsäauto tielle ei alkuun päästy, mutta osaan juosta hyvin piennarta, niin pikitielläkin meno onnistuu. Kuten onnistuu muillakin pihan koirilla paitsi Nataljalla, joka on ongelma tapaus tässäkin asiassa. Lähdöt ja vauhti sillä on niin kovaa, ettei se ehdi katsoa, kunhan vaan paahtaa eteenpäin, vaikka sitten asfalttia täyttä laukkaa. Sitä on siksi käytettävä aina soratiellä päin. Häkitkin sille pitää olla suurilla kivillä miinoitettuja, ettei alitse mene ja verkolla katettuja ettei ylitse mene. Pushkinalla alkaa olla jo samanlaiset vauhdit. Nuo naiset !!!!!!!

Uusi asukas Mökö on oppinut myös meidän lenkkeily tavat. Tosin lenkkivuorot sillä menee joskus sekaisin. Sen vuoro kun on AINA vasta minun jälkeeni. Ja vuoro pyörälenkille iskee joka toinen päivä.

Syksyä odotellaan nyt ja sen pahuksen karhun uusinta kohtaamista, joka uitatti meikäläistä moneen kertaan viime syksynä lammen yli. Toivottavasti isäntä on nyt enemmän huolella sen sijoittumisensa ja tussarinsa kanssa. Ainakin se nyt tietää, etten ihan tyhjän takia hyppää uimasilleen tuommoisia pidempiä matkoja kroolaamaan.

23.6 Emännälle paljon Onnea 50-vuotis synttäreiden johdosta. Pistän tuohon kuvan jossa se poseeraa synttärilahja sylissään. Tuutikki. Uusi grillikotakin ehti valmistua synttäreihin mennessä ja me koiratkin saimme tietenkin osamme grilliherkuista juhlan kunniaksi.

Hirvenmetsästys meni osaltani ihan mukavasti. Jukka ampui minulle ensin vasan. ( Sanovatkin jo että, kun Jukka, Remington ja minä lähdemme reissuun,
niin hirvelle käy huonosti.) Isäntä ampui sitten viimeisen vasan minulle parin tunnin löytöhaukkuun pari viikkoa sitten.

"Toivathan ne sen vasan tienvarteen"

Jälkeläisistäni kuuluu hyvää. Rutja on jatkanut hirvikoe puolella ykkösputkea ja tuli tänään 6.11.2010 Laikojen SM kilpailussa Kemijärvellä KVA:ksi
neljällä peräkkäisellä ykkösellä. Onnea Rutja ja kotiväki. Rutjahan haukkuu myös lintuja ja tänä syksynäkin ammuttu lintu haukkuun.

Nuorimmaisista pennuista Iitulle hirvi nurin 2,5 tunnin haukkuun alle vuotisena. Saman pentueen toisella nartulla Minkalla jo ennen metsästystä
kolmen tunnin hirvihaukku omatoimisella löydöllä. Iitu ja Minka ovat Rutjan pikkusisaria.

Suojarannan Turren ja minun jälkeläisille ammuttu myös vino pino hirviä. Turrehan on tuon Rutjan äidin Ikiroudan Sanin täysi sisar.

Sanni siskokin on riehaantunut vallan hulvattomaan haukkukuntoon vanhoilla päivillään. ( Kohtahan meille tulee 10-vuotta mittariin).
Sannilla ollut syksyllä parin tunnin karhuhaukku ja hirvihaukut nyt kestoltaan reilua 7 tuntia. Joutunut toimimaan lainakoiranakin ja sielläkin on hirviä kaatunut.

Norjastakin kuului viestiä ja kuvia että minun ja Nitan pojalle Ikiroudan Rekolle on ammuttu hirviä.

6.11 Kemijärven Laikojen hirvi SM-kisoissa tyttöni Rutja haukkui neljännen peräkkäisen ykkösen ja tuli KVA:ksi. Myös Sanni siskon poika oli kuulemma haukkunut ensimmäisen voittaja ykkösensä. Kapusta kuullaan vielä.

Tässä on nyt pakkasia pidelty ja uutta metsästyskautta odotellaan. Haukkurikasta vuotta 2011 toivottelen sukulaiskoirille.

VUOSI 2011

Vuoden alku on mennyt edelleen kovien pakkasten merkeissä. Se on haitannut lenkillä käyntiä.

9.2. Synttärit. Vuosia tuli täyteen 10. Onnea myös Sanni ja Volga siskoille sekä Iivana veljelle. Tässä on oltu ihan hyvissä sielun ja ruumiin voimissa.
Ensi syksynä vielä hirviä haukutaan.

6.3 Kurikassa oli Laikojen erikoisnäyttely, johon minä en tällä kertaa päässyt mukaan. Volgan oli emäntä ilmoittanut, mutta ei se sitten sitä sinne vienyt.
Niillä oli mukana vaan Volga siskon tyttö Esmeralda, joka sitten menestyikin hienosti venäläisellä tuomarilla ja oli paras narttu ja VSP.
Minun tyttären poika Igor oli paras uros 2 ja sai varasertin, että kyllähän nuo ihan hienosti piti suvun mainetta yllä vaikka minua ei ottaneetkaan mukaan.

Esmeralda Kuva: Henna Kivinummi

7.4 Tässä nyt odotellaan kunnon pyörä kelejä. Lumet on sulaneet maanteiltä, ettei potkukelkka huilaa ja jäällä kulku on kehnoa, ellei tule pakkasia.
Kesää kuitenkin odotellaan ja että päästään uimaan. Uimapaikan joskus vaan valloittavat muutkin eläimet. Tuossa alla kuva viime kesältä.

10.7 Toinen valiokoira minun jälkeläisistä. Ceidi nimittäin tuli muotovalioksi tänään Kemissä.
Ensimmäinen valio jälkeläiseni oli Suojarannan Rutja joka tuli käyttövalioksi viime syksynä laikojen SM-kisassa.
Uusiakin valioarvoja on ehkä tässä vielä lähitulevaisuudessa lupeissa. Katsellaan.

24.8 Tässä on nyt vanhan koiran kuumaa kesää vietelty ja pyörälenkkeily on jäänyt vähemmälle. Viileämmillä ilmoilla 2-3 kertaa viikossa.

Jukka ja minä tässä poseerataan

Jälkeläisiin tuli sitten kolmas valio ( toinen käyttövalio), kun Suojarannan Kapu haukkui itsensä viidellä koekäynnillä käyttövalioksi.

Tähän saivat lopulta skannailtua vanhasta paperikuvasta myös isäni Kva& Mva Mannakorpi Rekon kuvan.

5.4.2012 Kyselevät vieläkö olen hengissä. Kyllä vaan, vaikka 11 vuosi tuli tuossa helmikuulla täyteen. Näyttelyhommat olen jättänyt silleen,
vaikka ilmanhan tuonne jo pääsisi. Näyttelyistä olen kuitenkin saavuttanut jo niin paljon mm. 4 kertaa erikoisnäyttelyn ROP koiran sijoituksen.
Monessa näyttelyssä olin mukana pelkästään kasvattajaluokkaa varten vaan nykyään nuoremmat saa jo hoitaa ne edustukset.
Lapsenlapset jo edustaa ja hyvin näkyy meikäläisen suku sielläkin olevan näkösillä. Homma menee eteenpäin.
Elämä on. !!!! Kesä tulee.................

22.11.2012 Minulle ja Ikiroudan Reetalla syntyi pentuja. 2 poikaa Kalashnikov ja Ruska sekä 2 tyttöä Emma ja Nita. Kalashnikovin päättivät jättää
kotiin, kun se oli valkoinen ja pihassa kun ei nyt ole ollut valkoista koiraa ollut Zsaikan kuoleman jälkeen.

Kalashnikov

9.2.2013 Täytin 12 vuotta. Vähänhän tuota jäykkyyttä alkaa kropassa olemaan. Näkö ja kuulo ovat kuitenkin vielä hyvät.
Emännän kanssa käydään nykyisin enimmäkseen lenkillä. Pian se alkaa taas kevät aurinko kunnolla lämmittämään.
Tiedä kuinka kauan näitä elon päiviä vielä riittää, mutta varmaan se emäntä sitten jotakin kaunista päiväkirjan lopuksi riimittelee.
Mutta vielä ei ole sen asian aika.

3.3.2013 Oli Suojarannan kennel ollut taas ROP- kasvattaja ryhmänä laikojen erikoisnäyttelyssä.
Monta kertaa se ehdin minäkin olla edustustehtävissä Suojarannan väreissä. Erikoisnäyttelyissä, jalostuspäivillä, jahtihaukuissa jne.
Ne olikin reissuja ne ;)...... Vähän kyllä vetää haikeaksi aina kun näkee autoa tutusti pakattavan reissua varten ja joku tai jotkut kavereista sitten
sinne auton kyytiin nousee.